Näin se puoli vuotta vain vierähti sukkelaan. Puoli vuotta sitten aloitin työt määräaikaisena toimistosihteerinä ja nyt tuo aika on takanapäin. Perjantai oli viimeinen työpäiväni ja sen kunniaksi leivoin työkavereille Pirkan juustotortun, jos sitä kunniaksi voi sanoa kun joutuu jättämään mukaville työkavereille jäähyväiset. (Huom. ohjeesta poiketen käytin maissitärkkelyksen sijasta maissijauhoja)

Tällaisen tortun vein kaksin kappalein työkavereilleni maisteltavaksi sekä kuvassa näkyvän suklaakonvehti rasian.

Kovasti torttu sai kehuja pehmeästä pohjasta ja maistuvasta täytteestä. Ohjetta pyydeltiin monelta taholta ja olen tyytyväinen, että valitsin tämän tortun töihin vietäväksi, menestys kun näytti olevan. Toisena vaihtoehtonani oli Leivontaherkut-kansion Manteli-suklaapiirakka, joka saa nyt odotella omaa toteutumis vuoroaan myöhempänä ajankohtana.

Kantamusten kanssa menin aamulla töihin, mutta suurempien kantamusten kanssa palasin kotiin. Työkavereiltani kun sain muistoksi tulppaanikimpun ja Mariskoolin.
   

Jäähyväiset on jätetty ja nyt katsellaan taas uusia koitoksia päin. Kotiin ajellessani mietin viimeistä työpäivääni ja sitten se vain tuli äkkiä jostain haikeus ja kaipuu, tajusin että en palaa tuohon miellyttävään työkavereiden luomaan ilmapiiriin enää. Vaikka tokihan heitä aina voi moikkaamassa käydä, mutta eri asiahan se silti on.

Niin kai se sitten vain on, että kaikki päättyy aikanaan.