Sisko tuli hakemaan lapset kesäloman vietosta kotiin ja sitä varten leivoin Leivontaherkut -kansion Sitruunaisen mansikkapiiraan. Heti valmistusvaiheessa piiras muuttui kuitenkin raparperipiiraaksi. Näin kesän satokauteen kun nuo raparperit kuuluvat on niitäkin hyödynnettävä leivonnassa ja mielestäni tämä ohje soveltui pieneen muokkaukseen niiltä osin. Suluissa omat sovellukseni ohjeeseen.

Sitruunainen mansikka(raparperi)piiras

   

Pohja
n. 2½ dl vehnäjauhoja
75g voita tai margariinia
1 rkl sokeria

2-3 rkl vettä

Täyte
1 purkki (250g) maitorahkaa

1 dl ranskankermaa (laitoin purkillisen eli 150g)

1 dl tomusokeria

1 sitruunan raastettu kuori (n. 2 tl sitruunanmehua)

1 l (n. 500g) mansikoita (raparperia+sokeria)

 

Koristeluun

sitruunamelissaa

tomusokeria

Säädä uuni 225 asteeseen. Nypi jauhot, rasva ja sokeri käsin tai yleiskoneella.Lisää vesi ja sekoita seos nopeasti taikinaksi. Voitele ja jauhota piirakkavuoka, jonka halkaisija on noin 24 cm. Painele taikina vuokaan ja tue reuna alumiinifoliokaistaleella, jotta taikina ei valu vuoan pohjalle paistamisen aikana. Pistele pohja haarukalla. Paista pohjaa uunin keskiosassa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä.

 

Valuta rahkasta ylimääräinen neste. Sekoita rahka, ranskankerma, tomusokeri ja sitruunankuoriraaste tai sitruunanmehu tasaiseksi. Poista mansikoista kannat ja puolita mansikat. Jos käytät pakastemansikoita, sulata ne jääkaapissa ja valuta ne huolellisesti. Näin niiden rakenne säilyy parempana eikä täytteestä tule vetistä. Täytä piirakkapohja sitruunatäytteellä ja mansikanpaloilla tai raparperinpaloilla, jotka on makeutettu sokerilla. Koristele pinta sitruunamelissalla  ja siivilöi päälle hieman tomusokeria. 

Piirakka oli mukava yhdistelmä pehmeää täytettä kirpeiden raparperien kanssa, jotka eivät olleet liian kirpeitä. Onnistunut muunelma siis, mutta toimii myös ohjeen mukaisten mansikoiden kanssa tai miksei muidenkin marjojen seurana.

Viikonlopun jälkeen talosta katoaa lasten riemukkaat leikit ja jutut. Nyt jo alkaa miettimään miten sitä taas tottuu normaaliin rytmiinsä. Lapset tuovat kuitenkin mukanaan aina enemmän eloa. Näiden kahden viime viikon aikana on saanut kuulla niin monenmoista juttua, että on hymy ollut herkässä. Aika aikaansa kutakin.