Tänään oli oikein kunnon leivonta innostus päällä. Heti aamupäivästä aloin valmistamaan marenkeja, joita nautittiiin päiväkahvilla. Illan kahvi tarjottavaksi valmistui amerikkalainen juustokakku kahdella eri pohjaversiolla. Tarkoitus oli tehdä juustokakku vain ohjeen mukaan, mutta tekemääni vuokaan täytettä tuli liikaa. Lopusta täytteestä tein sitten toisenkin juustokakun keksipohjalla.

Sannin pusut

4 valkuaista
3½ dl sokeria
2 pss (á90g) ranskalaisia pastilleja

Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri koko ajan vatkaten. Vaahto on tarpeeksi napakka, kun voit kääntää astian ylösalaisin ja vaahto pysyy kulhossa.
Lusikoi vaahto purstotinpussiin ja pursota haluamallasi terällä noin kahden euron kokoisia nokareita uunipellille leivinpaperin päälle.
Paina kunkin "kolikon" päälle ranskanpastilli. Paista uunin keskitasolla 100 asteessa noin 1 tunti. Jäähdytä ja säilytä huoneenlämmössä.  

Amerikkalainen juustokakku 

Pohja
n. 3 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
125g voita tai margariinia
1 munankeltuainen

Täyte
4 kananmunaa
½ dl sokeria
½ dl vaniljasokeria
n. 3/4 dl vehnäjauhoja
400g tuorejuustoa

Säädä uuni 200 asteeseen. Pane jauhot, sokeri ja rasva astiaan tai yleiskoneeseen ja nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (halkaisija n. 24 cm). Painele tai kauli taikina vuokaan. Paista pohjaa uunin keskiosassa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Vatkaa munat, sokeri, vaniljasokeri ja tuorejuusto. Kaada täyte pohjan päälle. Paista kakkua uunin keskiosassa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä. Siivilöi halutessasi päälle runsaasti tomusokeria ennen tarjoilua.

Tässä kuvaa vielä toisesta juustokakku versiosta, jossa pohja valmistettu Digestive -kekseistä ja sulatetusta margariinista (määrät summittaisia).

Itse pidin enemmän tästä digestive pohjaisesta juustokakusta. Ohjeen mukainen juustokakku olisi varmaan ollut maukkaampi, jos olisin ottanut sen aiemmin uunista. Siitä huolimattakin vaikka paiston sitä muutenkin vain puolet ohjeistetusta ajasta. Taitaa uuneissa olla eroja, kun olen jo todennut ettei meidän uunissa annetut paistoajat päde, vaan vähempikin riittää. 

Tällaisiin kuviin ja tunnelmiin hyvää valkoviiniäkin nauttiessa päättyi lauantai-iltamme.