Eilen lähdin käymään hetken mielijohteesta Seinäjoelle taasen metsästämään itselleni rannekelloa. Mutta yllätys yllätys tulin kotiin jälleen kerran ilman tuota kelloa. En ymmärrä miten vaikeaa voi olla yhden kellon ostaminen. Ehkä olen jo alkanut tottumaan kulkemaan ilman kelloa, enkä osaa enää ajatella minkälainen kello ranteeseeni sopii. Kaikki kokeilemani vaihtoehdot nimittäin tuntuivat ranteeseeni mielestäni liian isoilta ja kun olisin löytänyt sopivan siron mallin ei tuota kelloa pystynyt pienentämään pujotettava versio kun oli. Että näin matka jatkuu edelleen vailla tietoa ajasta.

No kelloa ei sitten löytynyt, mutta jotain muuta kylläkin. Päätin poiketa vielä Anttilassa, josta yleensä en vaatteita osta. Mutta kuinkas kävikään tieni päätyi siellä erään upean mekon luokse, jonka nähtyäni minun oli pakko saada sitä kokeilla. Vilkaisin kuitenkin ensin hintaa ja koin pienoisen järkytyksen mekko maksoi hieman vajaat kahdeksankymmentä euroa, huh huh.. Hinnasta välittämättä ajattelin, että eihän sovittaminen mitään maksa ja eikun sovituskoppiin. Mekon päälle saatuani olin sitten täysin myyty! Ei voi olla istuvampaa ja upeampaa mekkoa. Ja niin sitä lähdettiin Anttilasta mekko mukana kotiin, kukkaron kokiessa menetyksen. No kerranhan se vain kirpaisee ja oli kuitenkin sen arvoista!

Tässä vielä kuvaa mekosta.